Leo Sammallahti Todistepohjaisia ratkaisuja, ei teoreettisia ongelmia. Hyviä uutisia onnistuneesta politiikasta ympäri maailmaa, ei yksittäisten poliitikkojen arvostelua.

Indonesia arpoi kyliä omaksumaan joko edustuksellisen tai suoran demokratian

Vuonna 2005 Indonesiassa tehtiin kokeilu jossa 49 kylää saivat 9 000 euron infrastruktuurihankkeisiin tarkoitetun avustuksen ja heidät arvottiin kahteen ryhmään jossa rahan käytöstä päätettiin eri tavalla. Toisessa ryhmässä rahan käytöstä päättivät vaaleissa valitut edustajat ja toisessa ryhmässä päätökset tehtiin kokouksissa jotka olivat kaikille asukkaille avoimia ja jossa jokaisella asukkaalla oli yksi ääni. Kokeilun jälkeisessä selvityksessä kävi ilmi, että rahaa käytettiin samalla tavalla molemmissa ryhmissä, mutta osallistuvan budjetoinnin ryhmässä asukkaat olivat selvästi tyytyväisempiä päätöksiin. Tämän kokeilun tulokset osoittavat että tapa jolla päätökset tehdään saattaa vaikuttaa tyytyväisyyteen enemmän kuin itse päätöksen sisältö.

Lähde:
https://www.povertyactionlab.org/evaluation/direct-democracy-and-local-p...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Juhani Piri

Mielenkiinnolla odotan kokeilua jossa sama testataan suoran ja edustuksellisen demokratia osalta ja soppaan lisätään puolueettomat tutkimuslaitokset.

Tutkimuslaitos tai laitokset eivät siis suoranaisesti päätä, vaan ehdottavat. Jokin puolueeton ryhmä katsoo tutkimuslaitosten tulokset ja suositukset kun myös mailmalta tulleet samaan aiheeseen liittyvät tutkimukset ja niiden pohjalta päättävät parhaimman lopputuloksen. Toki informoiden kansaa miksi ja miten ollaan päädytty ko lopputulokseen.

Suora ja edustuksellinen demokratia jättää vähän aukkoja, mutta lisätään tuohon tutkijoiden päätöksentekoon sellainen, että se on täysin avointa ja kaikki asiakirjat on kaikkien saatavilla 24/7 (tätä harvoin suora tai edustuksellinen demokratia tarjoaa varsinkaan tutkimusten osalta.)

Juhani Piri

Kysehän on siis siitä halutaanko kansanäänestystä asioihin suoraan ihmisiltä vai päätöksiä ihmisiltä joita kansa (ihmiset) on äänestänyt.

Kummallakaan ryhmällä ei ole kaikesta kaikkea tietoa, ei edes murto-osaa. Politikotkin monesti valehtelee ja kansa halajaa omaa etua (ihminen on erehtyväinen).

Puolueettomat tutkijat eri tutkimuslaitoksista ja eri maiden tutkimustulokset kun lisätään soppaan, eliminoi halut, tarpeet ja hölmöilyn. Sieltä tulee fakta tiskiin kompromisseineen.

Vaikka eduskunnassa onkin useita hyviä tyyppejä eri puolueissa, tai kaduilla kivoja naapureita, niin päätöksenteko ilman todellista tietotaitoa on aika huono homma. Sitä me teemme suomessa.

Suomessa on pitkään jatkunut "mulle, sulle" politiikka. Varsinkin vanhat jermut jotka ovat sinut lähes jokaisen puolueen toisten jermujen kanssa tekee isoja asioita kulisseissa. Kansalle vaan syötetää sopiva kannatuspuhe ja kaikki on mukana.

Kun taas sitten jos meillä olisi kansanäänestys, niin täällä olisi turut ja torit täynnä (kellä olisi eniten rahaa) huutelijoita mitä kannattaa äänestää ja siihen kylkijäisiksi saa ämpärin ja osatotuuden.

Käyttäjän mikkommm kuva
Mikko Merikivi

Kansanäänestykstä ennen lähetettävässä infopaketissa voisi olla myös tietoa asiaa koskevista tutkimuksista ja jotain tiivistelmää tuloksista.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

On päivänselvää, ettei ihan kaikesta voi antaa kansankaan päättää, koska silloin monet päätöksistä jäisivät yksinkertaisesti tekemättä.

Kansanäänestykset olisivat sen sijaan paikallaan, kun päätetään joko kunta- tai valtiotasolla esim. kunta- tai valtioliitoksista, valtiosopimuksista, liittoutumisista tai vaikkapa rahaliitoista.

Myös erityisen suurista kuntainvestoinneista voisi kysyä kunnan asukkailta ainakin sen, kuinka paljon jollekin palvelulle on tarvetta ja paljonko kuntalaiset haluavat siitä maksaa.

Käyttäjän mikkommm kuva
Mikko Merikivi

Päätös ei voisi jäädä tekemättä, mikäli kansanäänestys olisi tyypiltään sitova eikä neuvoa-antava. Toki, jos tarkoitit, että kaikesta ei voi resurssien puitteissa järjestää kansanäänestystä, olemme siitä samaa mieltä.

Eräs mahdollisuus sen valintaan, mitkä asiat päätyvät kansanäänestykseen, on asettaa joku ääniraja kansalaisaloitteisiin, joiden jälkeen niistä on pakko järjestää kansanäänestys. Tällöin ainakin on selvitetty, että asia kiinnostaa isoa osaa kansaa, ja kansanäänestysten määrää voidaan säädellä säätelemällä äänikynnystä kansanäänestyksen järjestämiseen. Tämä on myös "suoremman demokraattinen" tapa kuin, jos päätös kansanäänestyksestä tulee ylhäältä.

Toki mekanismeja kansanäänestysten järjestämiseen voi olla enemmänkin, kuten vaikka nuo mainitsemasi. Olisi tosin hyväksi, jos nämä olisivat selviä sääntöjä eli "pakollisia kansanäänestyksiä" eivätkä eduskunnan harkinnan alaisia, niin kaikenlainen politikointi hankaloituu huomattavasti.

Toimituksen poiminnat